perjantai 14. kesäkuuta 2019

Perhonen

Vaikka on tuulinen päivä perhosia näkyy yllättävän paljon.


Ohrakeperhonen, niin luulen.


Niittyleinikki näytti kiinnostavan.


Tuulessa keinuen. Paljon tuulenpuuskia pikkuinen perhonen kestää.

torstai 13. kesäkuuta 2019

Sieniä ja puolukan kukkaa


Täällä on satanut todella vähän. Yllätyin kun näin metsässä  herkkutatin.





Lähistöllä oli vielä toinenki tatti, mutta jätin ne kasvamaan, jos kaivattu sade tulisi niin tattia voisi löytyä ihan poimittavaksi.

Puolukka kukkii kauniisti ja runsaasti, tasainen surina täytti puolukkamättäät.




keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Ihmiseen totuttelua


Olen kolmena päivänä käynyt uudessa paratiisi metsässäni. Laitan saman väriset vaatteet, otan saman vesipullon ja kameran mukaan. Lisään vaatteisiini samaa eteeristäöljyä, muka karkoittaan hyttyset ja punkit. No punkkia en ole nahastani löytänyt, mutta hyttyset kyllä tykkää, huutavat jo kaukaa, hei nyt A- tulee, syömään. Kyllä monta parvea ruokakutsun ottaa vastaan.

Kahtena kertana tulostani ovat linnut varoittaneet, mutta nyt ei varoitus ääniä kuulu. Peippokin on hiljaa vaikka eilen huusi äänensä melkein käheäksi ja välillä teki syöksylennon ihan kohti.


Antoi kuvatakin itsensä.


Leikki myös kuurupiiloa, vain pyrstö ja selkä näkyy oksan takaa.

Kun seisoskelin paikallani ja kuuntelin josko jostain nisäkkäästä jotain kuuluisi. Kajahti varislauman varoitushuuto, sepelkyyhkyt lehahtivat lentoon, varoitteluun yhtyi punatulkku, talitiainen ja peippo.
Varikset huusivat ja lensivät, välillä syöksyen alas ja taas nousten ylöspäin, kettu pinkoo kuin henkensä edestä variksia pakoon. En ehdi nähdä onko kettu saanut saalista vai ei.

Vaikka en kuvaa ehtinyt edes ajatella ottavani olen silti oikein onnellinen, tirpat pitävät kettua minua vaarallisempana. Ihanaa, ehkä vielä joskus peurat, ketut, jänikset ja hirvet tottuu muhun.

tiistai 11. kesäkuuta 2019

Kettujahti


Keväällä metsässä kulkiessani kuulin ketun haukuntaa kahdesta eri suunnasta.

Kun suunnistin lähinnä haukkuvaa kettua kohti, huomaamattani kävelin liian liki pesäkoloa.

Yritin häipyä paikalta äkkiä ja olen nyt pysynyt poissa monta kuukautta.

Lähdin uudelleen kyttäileen kettua, kuljin kohti löytämääni pesäpaikkaa kaukaa kiertäen.

Istuin metsään odottelemaan josko huomaisin liikettä tai kuulisin ääntä, olin kaukana oletetusta pesästä. Hetken kuluttua kuului haukahdus, odotin vielä noin 15 minuuttia, hyttysten pistely lopulta ajoi liikkeelle ja otettuani pari askelta, silloin huomasin ketun livahtavan kuusen alle, suussa oli jotain.

Hyvin hävisi repo näkyvistä, vaikka metsä oli harmaa kuusikko ja aluskasvillisuuskin puuttui, en kettua nähnyt.

Menin väijymään paikkaan, josta luulin ketun näkeväni kun palaa pesälleen. Hyttysten lisäksi paikallaan olon tuskaisuutta lisäsi kuuma aurinko.

Kun vesi pullosta loppui, pakkasin kameran laukkuun ja päätin lähteä kotiin ja unohtaa tältä erää kettu jahdin.

Oikaisin pienen niityn yli, ihanan pieni tuuli vilvoitti hikisen märkää olemustani, tuijotellen jalkohin, etten myyrästämässä olevaa kyytä sotkisi loikkiessani ojien ja mättäiden yli. Kuului pieni rasahdus, nostin silmäni varpaista ja siinä kettu tuijottaa korvat pystyssä.

Mahdollisimman rauhallisin ja riittävän nopein liikkein kaivoin kameran ja kokosin sen.

En meinannut uskaltaa edes hengittää.


Oi miten söpö hän onkaan.


Kännykkä oli äänetön, mutta värinä päällä ja tietty se alkoi juuri nyt soida. Olin kameraa esiin ottaessa tyrkännyt sen kameralaukkuun ja linssin suojamuovi rapisi kännyn täristessä. Kettu perääntyi heti pari loikkaa.


Niin päättyi tämä kuvaus hetki, toivottavasti tavataan vielä.

maanantai 10. kesäkuuta 2019

Isonnevan korvike


Kuljeskelen tätä uutta metsä löytöäni edestakaisin, ihaillen mitä täältä löytyykään.

Olen monesti ikävöinnyt kotikuntani Isoanevaa, täältä löytyi pikkuinen suo kallion kolosta.

On tupasvillaa, tosin kukinta alkaa olla ohi jo.


Tupasvilla mättään takana on pieni vesilammikko, aivan kuin koti metsällä lähde.


Täältä päin kuvattuna samainen lammikko tuo mieleen Ludelammen.


On muutama kituvasti kasvava mänty ja suopursumättäät, vaikka suopursua on vähän tuoksu on yhtä ihana kuin kotona.


Kallion kupeella on kivi kuin jakkara istumista varten.

Täydellistä.

sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Ihana löytö


Raskaan työpäivän jälkeen, kun voimat on loppu kuumuuden, työn raskauden ja henkisen taakan vuoksi. Ajattelin käväistä metsässä. Ajoin metsäautotielle, samalla alueella olen käynyt marjastamassa ja sieniä poimimassa. Alku polusta on leveä, moni muukin käy kesäisin ja syksyisin poimimassa herkut talteen.

Metsä on aluksi valoisaa ja puustoa on sopivan harvassa, näkyvyys hyvä muttei mitään hakkuuaukeaa. Hetken päästä polku melkein häviää mustikanvarpujen sekaan, kapenee paljon, metsä tihenee.

Kun metsä on niin tiheää kuusikkoa, että vain sammalta kasvaa maassa ja osa maasta on vain neulasten peittämää, polkuja tulee lisää, osa on oikein leveitä. Kosteissa kohdissa näkyy vain sorkkien ja tassujen jälkiä. Oi tämä on ihan paratiisi.


Täällä on niin rauhallista ja ilman hyttysen ininää myös aika hiljaista.


Istuessani kaatuneen puun päällä, mietin kuka onnellinen mahtaa tämän ihanuuden omistaa.


Ajantaju häviää, istun lumoutuneena paikallani, ei edes hyttysarmeija häiritse. Nautin olostani, toisaalta tulee kyllä tunne etten kuulu joukkoon, tämä on eläinten koti, mutta minähän olen vain käymässä. Tulen kyllä toistenkin niin usein kun vain voin.

sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Asuinkunta järvet


Aamullisesta innostuneena päätin selvittää montako järveä asuinkunnassani, mieheni ja lasteni kotikunnassa on. Niitä on 67 kappaletta.

Ahmasvesi 264,47 ha
Pitkäjärvi 85,03 ha
Taipaleenjärvi 81,44 ha
Kuutniemenaukko 72,67 ha
Muntilanauko 63,57 ha
Isojärvi 44,56 ha
Sautunjärvi 41,11 ha
Kasarminlahti 38,44 ha
Kaitajärvi 25,54 ha
Käätyjärvi 24,89 ha
Lamminjärvi 24,74 ha
Hiunjärvi 19,5 ha
Korvenjärvi eli Niinijärvi 19,25 ha
Alhontaanjärvi 17,69 ha
Haapalanjärvi 16,35 ha
Hakulanjärvi 16,2 ha
Kulijärvi 15,48 ha
Vähäjärvi 12,84 ha
Tirkkalanjärvi 11,72 ha
Kaukjärvi 11,13 ha
Ohijärvi 10,18 ha
Merilammi 9,96 ha
Palsanjärvi 9,8 ha
Vähäjärvi 9,05 ha
Salmijärvi 8,52 ha
Iso Häähäjärvi 8,31 ha
Sannasvesi 8,27 ha
Pietilänlahti 7,76 ha
Ruokolanjärvi 7,76 ha
Mustanalhonjärvi 6,6 ha
Vekaranjärvi 5,62 ha
Kärkkistenjärvi 5,47 ha
Korsaarenjärvi 5,46 ha
Hakalahti 5,25 ha
Umpurinjärvi 5,22 ha
Ei nimeä 4,75 ha
Haappalahti 4,471ha
Ei nimeä 4,47 ha
Liikalahti 4,33 ha
Koilanaukko 4,28 ha
Ruonanjärvi 4,07 ha
Sääksjärvi 3,8 ha
Vähä-Veso 3,66 ha
Mustajärvi 3,64 ha
Pasklahti 3,5 ha
Lusikkarinrauma 3,47 ha
Tynnyrijärvi 3,22 ha
Kettelinjärvi 2,87 ha
Mustajärvi 2,77 ha
Kulju 2,69 ha
Kaurajärvi 2,61 ha
Huhaanjärvi 2,57 ha
Pietolanlahti 2,49 ha
Ei nimeä 1,88 ha
Kuusisaarensalmi 1,85 ha
Rahkajärvi 1,8 ha
Kylänperä 1,71 ha
Vähäjärvi 1,53 ha
Karejärvi 1,52 ha
Menlahdenperä 1,51 ha
Ei nimeä 1,39 ha
Ei nimeä 1,31 ha
Ei nimeä 1,31 ha
Kakkuri 1,14 ha
Ei nimeä 1,08 ha
Lukkianjärvi 1,05 ha
Ei nimeä 1,03 ha

Siinähän niitä ja osa ilman nimeä. Tuo Pasklahti on mielenkiintoinen. Mulle on opetettu, että on Pietolanlahden haukkumanimi ajalta jolloin siihen tuli jätevettä. Pietolanlahti näyttää olevan eri järvi ja kokokin on eri. Turistit puolestaan haukkuvat pasklahdeksi merenlahtea keskellä kaupunkia, mutta se vesi on murtovettä eli merivettä. Olis kiva tietää missä se oikea Pasklahti on.

Yllättävän pienetkin ovat saaneet järvi nimityksen. Makeanveden arvostus voi johtua, että merivesi pilaa niin monet kaivot.

Näiden lisäksi täällä on  Makeanvedenallas eli Makitsu.
Allas eristettiin merestä 1965, juotavaa saa Uusikaupunki, Vehmaa, Taivassalo ja Kustavi.
Pinta-alaa altaalla on 37 neljökilometriä, suurin syvyys 24,3 metriä.


Pengertieltä otettu kuva, altaan puoli.


Samasta kohtaa tietä merenpuoli.

Sellasta vapaapäivän huvia. <3

Kotikuntani järvet

Aamulla huomasin fb:ssä kysymyksen mitkä ovat Pomarkun järvet, niitä mainittiin olevan 25 kappaletta. Hämmästyin määrää, suoraan lueteltuani sain vain kymmeneen. Hetken muisteltuani sain 19 järveä.

Silloin viilsi sieluu, etten paljasvarpaisena tiedä järviäni. No google avuksi ja tosiaan 25 järveä kotikunnastani löytyy.

Isojärvi 3882,36 ha
Valkkijärvi 335,17 ha
Kynäsjärvi 257,57 ha
Vähäselkä 33,29 ha
Iso Kivijärvi 23,8 ha
Vuorilammi 20,28 ha
Pyrstöjärvi 16,34 ha
Vähä Kivijärvi 12,44 ha
Saaresjärvi 11,98 ha
Salmuslammi 9,12 ha
Ruokejärvi 8,01 ha
Iso Kortelammi 6,46 ha
Hähköönjärvi 6,43 ha en oo kuullukkaan
Kalatonlammi 6,42 ha
Kaarilammi 5,97 ha outo kaari mulle
Tervalammi 4,63 ha
Pakkalanlammi 4,31 ha
Vähäselkä 3,31 ha
Korpilammi 2,66 ha
Ludelammi 2,62 ha
Lammistonlammi 2,15 ha ei ollu tietoa tästäkään.
Pikku Kortelammi 1,8 ha
Papinlammi 1,47 ha uusi mulle.
Perslammi 1,2 ha outo tääkin
Matkuslammi 1,06 ha ja outo tämäkin.

On sitä järviä pikkuisessa Pomarkussa.
Vielä pitää hakea kartalta nuo oudot tapaukset ja olis kyllä kiva joskus käydä rannoilla ihmettelemässä.


Kuvassa joutsen lähtee lentoon, väreet jää meren pintaan.
Hyvää sunnuntain jatkoa. <3

perjantai 19. huhtikuuta 2019

Kiirastorstai


Kiirastorstaina iltapäivällä kun tulin töistä kotiin, yllätyin kun huomasin pellolla hirven.

Juoksin sisälle noutamaan kameraa ja kiireesti ulos. Ajattelin hirven olevan jo metsän suojassa kun vihdoin ehdin pellolle. Eipä ollut, oli melkein naapurin pihassa, lähestyin saalistani siksakkia kävellen. Hirvi napsi suuhunsa koivun oksia pellon pientareelta ja kulki verkkaisesti kohti tiheää pajukkoa. Kun hirvi katosi pajukon sisään, yritin kiiruhtaa sinne myös. Luulin sen katoavan takana olevaan metsään ja toivoin ehtiväni ottaan edes pari kuvaa loittonevasta pyllystä. Tämä tulikin vastaan sillä pajukkoon johtavalla aukolla. Ihanan kutkuttava tunne kun hirvi kävelee kohti kameraa. Yritin olla niin hiljaa paikallana kuin suinkin pystyin, laskin kolmeen ja laukaisin kameran, taas kolmeen ja laukaisu. Kuvittelin, että kun rapsaus tulee samaan tahtiin se ei pelästytä saalistani.

Välillä hirvi laittoi korvat luimuun ja laski päätään alas, tuijotti suoraan tiukan näköisenä. Nosti taas päänsä ylös ja korvat pystyyn ja oikein levälleen, haistoi sieraimet pyöreänä. Seisoi paikallaan kuin miettisi, mitä tehdä, onko tuo vaarallinen vai ei. Käveli taas kohti korvat luimussa ja pää alhaalla, seisahtui jälleen kuuntelemaan ja haisteleemaan. Alkoi syömään ja teki pienen kierroksen edessäni, ennen kuin häipyi vesijättömaan kasvillisuuden suojaan. Jäi kuitenkin näköetäisyydelle ja katseli poismenoni aina sisälle saakka.



























Hirvestysterveisin, Marja-Leena

maanantai 15. huhtikuuta 2019

Viikonlopun kuva saalis


Kauniin keväinen viikonloppu ja todella pitkään aikaan minun piti holehtia vain omastalaumastani.

Lauantaina kävin poikieni kanssa meren rannalla ja sunnuntai iltana omalla pellolla.







Lauantai-ilta oli kaunis, mutta viima kylmä.

Sunnuntaina samanlainen sää jatkui.





Töyhtöhyyppä päästi lähelle.


Peura ihmetteli jäniksen kiirettä.








Hyvää hiljaista viikkoa.

tiistai 9. huhtikuuta 2019

Lunta


Sunnuntaina päivällä satoi vettä, illalla räntää. Maanantaina satoi vettä, räntää ja lunta, vaihtuvuus oli tiuhaa. Illalla  lumi voitti ja aamulla oliki valkoinen maa.






Tirppa safkaa kiitos. Lintulaudalla ja laudan alla maassa käy aika säpinä.


Töyhtöhyyppä melkein katoaa pyryyn.


Urheasti läpi tuulen ja tuiskun.


Pähkinäpensaan kukinot lumiharsossa.




Lumiset puut.


Älä sinä puita kuvaa, vaan pelaa mun kanssa.




Sisälle palatessa sain napattua vielä muutaman kuvan.





Uusi lumi on vanhan surma, sanotaan.